Kovasti mietimme kannattaako Ateenassa ollenkaan käydä huolimatta siitä, että se on sentään Euroopan vanhin oikea kaupunki. Mutta nykyisin Ateenan metropolialueella asuu miljoonia ihmisiä ja alueella on vain kaksi leirintäaluetta, niistäkin toinen jo turhan kaukana kaupunkivierailuja ajatellen. Parhaan kuvan Ateenasta saa lukemalla kirjoja tai etsimällä tietoa internetistä.
Jos Ateenaan vaivautuu, kannattaisi aikaa varata viikon verran. Mutta me ajoimme vain pariksi päiväksi lähinnä kaupungin keskustaa olevalle täpötäydelle leirintäalueelle, joka oli vilkkaan ja meluisan liikenneväylän varrella. Kävimme tietenkin Akropoliksella, harhailimme sitten kaupungin ydinkeskustassa ja hoidimme joitain asioita. Helpotuksesta huokaisten jatkoimme kolmantena päivänä matkaa. Pelkästään Ateenan arkeologiseen museoon, jonne emme sinnekään ehtineet, pitäisi varata yksi kokonainen päivä, ja muitakin mielenkiintoisia kohteita löytyy melkoinen joukko. Kaupungissa pääsee kyllä hyvin liikkumaan metrolla ja bussilla ilman koiraa tietenkin, mutta omalla autolla ei kannata yrittääkään.
Kreikka ja Ateenan kaupunki tekivät suurponnistuksen ehostaakseen rapistumaan päässyttä kaupunkikuvaa vuoden 2004 olympialaisia varten. Monia isoja projekteja toteutettiin, mutta kuulemamme mukaan tilanne on sen jälkeen vähitellen taas huonontunut, kun ylläpidosta ei ole huolehdittu. Nykyinen taloudellinen ja poliittinen ahdinko ei lupaa hyvää lähitulevaisuudessakaan.
Muutos oli todella suuri kun leiriydyimme seuraavaksi Peloponnesoksen puolella pienen Mykenen kylän laidalla olevalle rauhalliselle Camping Atreukselle. Kylän pohjoispuolella, kukkulalla, Agios Ilias vuoren juurella on muinaisen Mykenen rauniot.
Kaikkihan muistavat Mykeneen, jos ei muualta niin Homeroksen Iliaasta ja Odysseiasta. Sen mukaan Perseus, Zeuksen ja Danaen poika, perusti Mykenen ja siellä piti olla suunnattomia kulta-aarteita. Heinrich Schlieman muisti tuon myytin hyvin, kun hän 1870-luvulla aloitti kaivaukset Mykenen raunioilla. Hän löysikin vanhoja mykeneläisten kuninkaiden hautoja ja kaivoi niistä esiin monia arvokkaita esineitä, mm. kultaisen kuvan kasvoista (ks. kuva alla), jonka hän luuli olevan Mykenen kuninkaan Atreuksen pojan Agamemnonin kuolinnaamion. Myöhemmin kävi ilmi, että naamio oli jonkun 300 vuotta ennen Agamemnonin aikaa eläneen kuninkaan naamio.
Schlieman oli varakas liikemies ja amatööri arkeologina eikä hän ollut tinkimättömästi totuuteen pyrkivä tutkija. Niinpä osa hänen todisteistaan on osoittautunut väärennöksiksi niin Mykenessä kuin aiemmin Troijan kaivauksilla. Onneksi Schlieman oli Mykenessä vain runsaan vuoden ja sen jälkeen jatkuneella kärsivällisellä tutkimuksella on saatu paljon tietoa mykeneläisestä kulttuurista.
Pronssikaudella, joskus 2000 luvulla eKr, indoeurooppalaiset syrjäyttivät esihelleeniset kansat, ja vähitellen perustivat vahvan valtakeskittymän, jonka keskuksena oli Mykenen kaupunki. Mykeneläinen kulttuuri oli dominoiva aina 1200 luvulle eKr asti. 1100 luvulla eKr koko kaupunki tuhoutui. Rauniot säilyivät kuitenkin kukkulalla tunnistettavissa aina Schliemanin aikoihin asti.
Tekisi mieli, jos aikaa riittää, uudelleen paneutua kouluaikojen mieliaiheeseeni, muinaiseen kreikkalaiseen tarustoon ja historiaan, joita joskus on niin hankala erottaa toisistaan.
Yrjö ja Camilla
