Seuraavana Kreikan ykköskohteista on esittelyvuorossa Delfi (Delfoi). Jo joskus mykeneläisen kultturin aikana, n. 1500 e.Kr. Delfi oli jonkinlainen pyhä paikka. Myöhemmin siitä kehittyi Apollon palvontaan omistautunut autonominen pappisvaltio. Oli mielenkiintoista nähdä omin silmin upealle paikalle Parnassos-vuoren rinteeseen, vuorenhalkeamasta vettä pulppuavan ikuisen lähteen viereen rakennetun temppelialueen rauniot. Oraakkelibusineksen ansiosta Delfi saavutti 700-luvulla e.Kr. mahtavan maineen ja varallisuuden. Alla olevassa havainnekuvassa näkyvät pienet pytingit olivat eri kaupunkivaltioiden aarreaittoja, joissa säilytettiin palkkioina saatuja aarteita. Neuvoa tarvitsevia asiakkaita riitti niin läheltä kuin kaukaakin. Me olisimme halunneet kysyä temppelin papittarelta, ettei kai se vaan koidu minkään valtion tuhoksi, jos perussuomalaisia otetaan hallitukseen, mutta ei meille köyhille tätä tietoa annettu.
Kerrotaan, että alunperin temppelin papitar, Pythia oli nuori kaunis neitsyt, mutta kun moni heistä karkasi jonkun varakkaan asiakkaan kanssa, sovittiin, että jatkossa Pythian piti olla yli 50 vuotias. Heitä saattoi olla kolmekin yhtaikaa virassa. Eteeriset huurut olivat prosessissa tärkeitä. Niiden vaikutuksesta papitar houraili jotain vaikeata ja viisaat, aikaansa seuraavat munkit tulkitsivat nämä Apollon viestit neuvoiksi asiakkailleen. Istuntoja pidettiin alunperin vain kerran vuodessa mutta myöhemmin kysynnän kasvaessa niitä pidettiin kerran kuussa paitsi talvella, jolloin Apollo-jumala muutti hyperborealaisten luokse ja jätti pyhätön Dionysos-jumalan hoitoon.
Kiusaus ryöstää Delfin aarteet kävi vähitellen roomalaisille ylivoimaiseksi. Ensimmäisen kunnon ryöstöretken teki Sulla ja sitten Nero. Mutta vasta vasta 300-luvun j.Kr. loppupuolella kristitty keisari Theodosius tuhosi Delfin hienot, mutta ikävä kyllä pakanalliset rakennukset. Theodosius tuhosi kyllä kreikkalaisten kulttuurisaavutuksia muuallakin, ja enemmän kuin mitä kymmenet sukupolvet olivat saanet rakennetuksi.
Muinaisen Delfin museossa näin suureksi yllätyksekseni kuuluisan marmorisen Omphaloksen, eli maailman navan, joka on sijainnut temppelialueen keskustassa. Ja minä kun olen aina luullut, että mualiman napa on Kuopion torilla. Tosin täytyy tunnustaa, että uskoni siihenkin on alkanut horjua lähinnä surkuhupaisan toriremontin ansiosta. Nyt opin sen, että Zeus aikoinaan päästi kotkan yhtaikaa lentoon jokaisesta maailman äärinurkasta. Kotkat tapasivat Delfissä eikä missään Kuopion torilla. Se riittää hyvin todistukseksi.
Alla on kuvia, jotka näppäilin leirintäalueeltamme, Camping Delphistä. Harvoin on vaunupaikaltamme avautunut niin upeita maisemia. Lähinnä alapuolellamme oli Krisson kylä, jonka historia on vielä Delfiäkin vanhempi. Alempana näkyy vielä istutettujen oliivipuumetsikköjen takana Kirran kaupunki ja Korintin lahti. Yhtenä iltana aivan leirintäalueen aidan takana, jyrkässä louhikossa, ohitsemme marssi monisatapäinen vuohilauma, jota paimensi ikiaikaisessa virkapuvussaan (sauva + viitta) nuori mies ja kuusi paimenkoiraa. Eikä yksikään vuohi eksynyt.
Yrjö ja Camilla
