Hei,
Tässä olisi ensimmäinen matkan jälkeen väsätty lokikirjamerkintä. Päivämäärä yllä vastaa matkan ajankohtaa.
Reittimme Ioanninasta, ensimmäisestä leiristämme Kreikassa, johti meidät onnekkaasti Meteoran luostarialueelle. Paikka on on todella komea ja otimme sieltä koko joukon mielestäni upeita kuvia, mutta ne kaikki joutuivat hukkaan edellisessä viestissä kerrotusta syystä. Otin nyt vapauden liittää tähän mukaan muutaman kuvan alueen esitteestä.
Jo 1300-luvulta alkaen tälle vajaan 10 neliökilometrin kokoisella merkillisellä alueella jököttävien kalliotornien huipuille on rakennettu luostareita. Ennen niin munkit kuin heidän tarvikkeensa nostettiin ylös köysien avulla. Nyt luostareihin pääsee kapuamaan, tosin hikisesti, jo portaitakin myöten. Parhaimmillaan luostareita on ollut parikymmentä ja kuudessa niistä asustaa vieläkin munkkeja. Tiedä sitten kuinka rauhassa he siellä voivat enää pohdiskella syntyjä syviä, kun paikasta on tullut niin tavallisten turistien kuin vuorikiipeilijöiden suosikkikohteita. Alueella on peräti toistasataa kalliopilaria ja niille on merkattu yhteensä tuhatkunta kiipeilyreittiä. Kuten arvata saattaa, emme yrittäneet selvittää niistä ensimmäistäkään, mutta Pyhän Nikolaos Anapavsasin luostariin (kuva 2) kapusin. Siellä oli mm. kuulun ikonimaalari Theofaniksen v.1527 tekemä hieno fresko, jossa Aatami paratiisissa antaa nimiä vasta luoduille eläinlajeille. Itse pyhä Nikolaos eli jo joskus 300-luvulla. Hänen pyhän miehen urakehityksensä sai hyvän potkun kun hän onnistui pyhiinvaellusmatkallaan pelkästään rukoilemalla taltuttamaan myrskyn ja herättämään henkiin mastosta tipahtaneen merimiehen.
Seuraava leirimme oli Pagasitikoksen lahden rannalla, Sikian ensiluokkaisella leirintäalueella. Jäimme sinne lähes pariksi viikoksi. Se sijaitsi juuri sopivasti 50km pitkän Pelionin niemen puolivälissä. Tutkimme tuon metsäisen ja mäkisen (korkein vuori on yli 1600m) niemen päästä päähän. Näimme upeita maisemia, idyllisiä pikkukyliä ja kauniita rantoja. Mutta emme nähneet emmekä niinollen saaneet valokuvattua yhtään kentauria. Ilmeisesti jo vanhentuneiden tietojen mukaan niitä piti käyskennellä runsaasti Pelionin niemimaan oliivipuumetsiköissä. Voi olla, että niiden kanta on jo haipunut olemattomiin. Vuohia noissa metsiköissä sen sijaan tepasteli runsaasti ja jätöksistä päätellen mahdollisesti myös peuroja.
Seutu oli kovasti mieleemme. Mielestäni sitä voi hyvin suositella Kreikan matkaa suunnitteleville, johon Camilla lisäsi, että sitä voi toki erinomaisen hyvin suositella myös Espanjan matkaa suunnitteleville.
Yrjö ja Camilla
Napsauta kuvaa, kun haluat nähdä sen suurempana.Tässä olisi ensimmäinen matkan jälkeen väsätty lokikirjamerkintä. Päivämäärä yllä vastaa matkan ajankohtaa.
Reittimme Ioanninasta, ensimmäisestä leiristämme Kreikassa, johti meidät onnekkaasti Meteoran luostarialueelle. Paikka on on todella komea ja otimme sieltä koko joukon mielestäni upeita kuvia, mutta ne kaikki joutuivat hukkaan edellisessä viestissä kerrotusta syystä. Otin nyt vapauden liittää tähän mukaan muutaman kuvan alueen esitteestä.
Jo 1300-luvulta alkaen tälle vajaan 10 neliökilometrin kokoisella merkillisellä alueella jököttävien kalliotornien huipuille on rakennettu luostareita. Ennen niin munkit kuin heidän tarvikkeensa nostettiin ylös köysien avulla. Nyt luostareihin pääsee kapuamaan, tosin hikisesti, jo portaitakin myöten. Parhaimmillaan luostareita on ollut parikymmentä ja kuudessa niistä asustaa vieläkin munkkeja. Tiedä sitten kuinka rauhassa he siellä voivat enää pohdiskella syntyjä syviä, kun paikasta on tullut niin tavallisten turistien kuin vuorikiipeilijöiden suosikkikohteita. Alueella on peräti toistasataa kalliopilaria ja niille on merkattu yhteensä tuhatkunta kiipeilyreittiä. Kuten arvata saattaa, emme yrittäneet selvittää niistä ensimmäistäkään, mutta Pyhän Nikolaos Anapavsasin luostariin (kuva 2) kapusin. Siellä oli mm. kuulun ikonimaalari Theofaniksen v.1527 tekemä hieno fresko, jossa Aatami paratiisissa antaa nimiä vasta luoduille eläinlajeille. Itse pyhä Nikolaos eli jo joskus 300-luvulla. Hänen pyhän miehen urakehityksensä sai hyvän potkun kun hän onnistui pyhiinvaellusmatkallaan pelkästään rukoilemalla taltuttamaan myrskyn ja herättämään henkiin mastosta tipahtaneen merimiehen.
Seuraava leirimme oli Pagasitikoksen lahden rannalla, Sikian ensiluokkaisella leirintäalueella. Jäimme sinne lähes pariksi viikoksi. Se sijaitsi juuri sopivasti 50km pitkän Pelionin niemen puolivälissä. Tutkimme tuon metsäisen ja mäkisen (korkein vuori on yli 1600m) niemen päästä päähän. Näimme upeita maisemia, idyllisiä pikkukyliä ja kauniita rantoja. Mutta emme nähneet emmekä niinollen saaneet valokuvattua yhtään kentauria. Ilmeisesti jo vanhentuneiden tietojen mukaan niitä piti käyskennellä runsaasti Pelionin niemimaan oliivipuumetsiköissä. Voi olla, että niiden kanta on jo haipunut olemattomiin. Vuohia noissa metsiköissä sen sijaan tepasteli runsaasti ja jätöksistä päätellen mahdollisesti myös peuroja.
Seutu oli kovasti mieleemme. Mielestäni sitä voi hyvin suositella Kreikan matkaa suunnitteleville, johon Camilla lisäsi, että sitä voi toki erinomaisen hyvin suositella myös Espanjan matkaa suunnitteleville.
Yrjö ja Camilla
